Nyt olen ollut niin puskassa, etta en ole elamani aikana ikina ollut. Saimme tehda ikimuistoisen reissun Sambesin alueen kyliin. Ajoimme reissulla yhteensa yli 2300 km, yovyimme afrikkalaisissa guesthouseissa ja teltoissa (osa nukkui myos maasturissa ja savimajassa) ja soimme joka paiva maissipuuroa ja kanaa. Joskus saimme myos bushmeatiksi kutsuttua lihaa...Emme oikein paasseet selville, etta minkalaisesta elaimesta sita bushmeatia saadaan, mutta hyvaa se oli.

Matkassa oli mukana Auvisen Ville, joka ajoi koko matkan. Hieno suoritus kuoppaisilla teilla, varsinkin kun perassa tuli kamoja kuskaava traileri. Toinen tarkea matkakumppanimme oli pastori Robert Kaumba, joka on ollut perustamassa niita seurakuntia, joissa vierailimme. Hanen tarinoitaan, laulujaan ja tarttuvaa nauruaan jaimme kaipaamaan, kun jatimme hanet viimeiseen kylaan.

Kylissa pidimme jumalanpalveluksia ja nuorteniltoja. Esitimme draamoja, lauluja ja pidimme puheita. Draamat menivat pimeina iltoina yleisoon kuin haka. Leikkilaulut olivat hieman oudompia yleisollemme. Mahtavaa oli seurata sambialaisten siskojen ja veljien jammailua jumiksissa ja eri tilanteissa. Musiikissa he paihittivat meidat 6-0. Sellaista meininkia en ole nahnyt missaan jumalanpalveluksessa, johon olen osallistunut. Ja niita soittimia...itse tehtyja rumpuja, bassoja ja kitaroita. Vau!!

Tasta reissusta riittaa kerrottavaa viela pitkaan. Saimme kokea monenlaisia kommeluksia mm. renkaiden puhkeamisia. Meidan pojilta kavi muuten napparasti renkaan vaihto..:) Dieselikin uhkasi yhdessa vaiheessa loppua, mutta siitakin selvittiin kunnialla. Traileri-parka ei enaa koskaan palaa entiselleen. Siita putosi osia ja tippui maalia. Se oli saalittava naky, kun palasimme Lusakaan.

Koko matkan ajan saimme kokea runsasta Jumalan varjelusta ja siunausta. Oli mielenkiintoista seurata, miten konkreettisesti Jumala pitaa huolen hulluistaan...Ja hienoa oli nahda miten maailman aaressa, puskien puskassa, Jumalan sana toimii ja leviaa.

Vasynyt mutta onnellinen Anne Hoo