<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hei kaikki blogimme lukijat!

 

Evankelisten opiskelijoiden Starttipäivillä Karkussa runsaat pari viikkoa sitten saittekin monet todeta, että olemme palanneet terveinä ja iloisina Suomeen. Kiitos ylös:) Starttiksilla pääsimme jo jakamaan aktiokuulumisia myös suullisesti.

 

Jos olet kiinnostunut kuulemaan ja näkemään Sambian elämästä lisää, olet ehkä ajatellut itsekin hakea aktioon tai muuten vain utelias, tule toki jompaan kumpaan aktiostudioomme lauantaina 15.11. Maata Näkyvissä - festareille Turkuun! (Studiotietoa on tässä linkissä.)

 

Olemme myös jalkautuneet vähemmällä miehityksellä eri kaupunkien Evankelisten opiskelijoiden  (=EO)iltoihin. Osa esittelyistä on nyt syksyllä jo tästä illasta(!) lähtien.

 

Aktioaiheisia EO-iltoja syyskaudella (tarkemmin täältä) :

 

-ke 15.10 OULU

klo 18.30 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7

 

-ma 20.10. KOKKOLA

klo 19 Srk-keskuksen Montussa, Torikatu 41

 

-to 23.10. JOENSUU

klo 19 Noljakan kirkon takkahuoneessa, Noljakantie 81

 

-ti 28.10. ROVANIEMI

klo 18.30 Päiväkeskuksessa, Kairatie 23

 

-ti 2.12. SEINÄJOKI

klo 19 Kalevankatu 3:n 2. krs:ssa

 

Kevään ohjelmat varmistuvat myöhemmin. Esimerkiksi Helsinkiin aktioesittelyä on tässä vaiheessa kaavailtu maaliskuulle.

 

Siunausta syksyysi ja tervetuloa mukaan!

 

Toivottaa aktion puolesta

Essi

 

Ps. Kuva: Anne R.

            

Minuutti aikaa kirjoittaa, ku taa paikka menee kiinni ja netti sulkeutuu mutta nayttaa silta, etta miikapee myos tuossa vieressa kirjoittaa tanne! Mutta ihan pakko sanoa--oltiin ihan leijonakuningas leffassa paitsi ilman niita leijonia.. ONNEKSI! ku oltiin kavellen. Ihan mahtavaa ollu. Harmi, ku ei saa viela kuvia teillekki tanne niista elaimista mutta ehka viela! Kirahvit ja elefantit.. vau.

Kohta jo viimeiset hetket ja hyvastit. Tanne kylla sydan vahan jaa ja ikava tulee ainaki simaa ja munkkia (eli shimaa ja kanaa). MUTTA ONNEKSI, huomenna meilla on illallinen katettuna Lusakassa ja torstaina aamulla lahdemmekin taas kotia kohti mutta sita ennen viela muutamia juttuja.

Nyt taytyy menna. Taalla kaikki hyvin, toivottavasti siellaki. Me yritetaan pakata vahan lampoa mukaan ja ainaki rinkka on taynna tuhatjasata tarinaa. Naita runoili Silja-Kaisa

Aktiomatkan loppuun paasimme pienelle lomalle Sambian turistikeskukseen, Livingstoneen... Kavimme tanaan safarilla ja Victorian putouksilla ja molemmat oli aivan uskomattomia kokemuksia! :) Nahtiin vaikka ja mita aina seeprasta kotkaan ja norsusta kirahviin ku kaveltiin luonnonpuistossa oppaamme kanssa. Olipa siel sarvikuonokin seuranamme..

Victorian putoukset nakyivat jylhasti 110m korkuisena ja melkein pari kilometria leveana. Uittelimme jalkojamme vesipuroissa jotka virtasivat kohti putousta. Olipa luonto muovannut uima-altaankin poikien kayttoon ihan putouksen ylapaahan :)

Mitapa itsellani on mielessa nain aktiomatkan lopuilla? Afrikan punainen auringonlasku, lampo, iloiset seurakunnat ja monet polyt ja ilot. Ja tietenkin laheisia ikava Suomessa.. Rukouksin saa muistaa palumatkaamme ja kaikkia kohtaamiamme ihmisia. Herran vainiolla edelleen riittaa tyota... T. se oululainen

Hei rakkaat Suomen ystavat!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen tutustuimme Lusakan Kanyaman lahioon, joka on sen verran hurja maineeltaan etta taksitkaan eivat suostu sinne ajamaan. Tarkoituksemme oli evankelioida Kanyaman kaduilla seka vierailla kolmessa kodissa siella. Niinpa suuntasimme aluksi City Markettiin tuliaisostoksille. Marketti osoittautuikin hieman erilaiseksi kuin lansimaiset kaimansa: paikka muistutti valtavaa kauppahallia jossa myytiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan valilta. Mieleen- ja hajuaistiin painuvin oli epailematta lihaosasto, jonka poydilla makasi elainten ruhoja seka kokonaisina etta kaikenkokoisiin ja -muotoisiin paloihin leikeltyna. Oli sorkkia, maksaa, kielia, aivoja yms ja karpaset surrasivat iloisesti lihavuorelta toiselle. Selvisimme kuitenkin hengissa ja puikkelehdimme elavan ravinnon osastolle jolta ostimme kolme henkitoreissaan kamppailevaa kanaparkaa. Nimenomaan elava kana on taalla arvostettu tuliainen vierailulle mentaessa. Siivista roikottamalla kannoimme linnut autoon, mutta pomppuilevan ajomatkan aikana kaksi kotkottajista siirtyi taivaan kotiin ilmeisesti vaaranlaisen kuljetuksen aikaisen huolenpidon johdosta (mista ensi kertaa kanaostoksilla oleva lansimainen kuluttaja voi kaikkea tietaa!!). Siispa haimme yhden kanan lisaa. Paikallinen John-oppaamme sanoi ettei kuolleita kanoja voi vieda tuliaisiksi mutta onneksi yksi perheista kuitenkin otti ne ja lupasi ne myos hyodyntaa. Ostosreissu oli sen verran vaikuttava etta kana poistuu ruokavaliostani.

 

Evankeliointi Kanyaman kaduilla oli iloinen ja innostava kokemus: lapsia keraantyi ymparillemme kuin sienia sateella ja he myos osallistuivat reippaasti laululeikkeihimme. Surullisen huonokuntoiselta vaikuttava Kanyama alkoi saada inhimillisia piirteita eika vaikuttanutkaan enaa niin pahalta. Lapset olivat iloisia ja tajusin etta kaikesta liasta ja sotkusta huolimatta heidan elamansa ei valttamatta ole sen onnellisempaa tai onnettomampaa kuin ns. hyvinvointipenskojen. Sambia naytti taas uudet kasvonsa! J

 

-Elina

 

Keskiviikkona vierailimme paikallisella EO:lla. Paikalla oli monenmoista sakkia; teini-ikaisia ja parikymppisia vanhempia pienine vauvoineen, peruskoululaisia ja jo opintonsa suorittaneita. Ilta rakentui pitkalti samanlaisista palasista kuin suomalaiset serkkunsa. Mika tarkeinta, paasimme Sanan kuuloon. Lisaksi paikallisilla oli tarjota puheita ja lauluesityksia. Saimme toki itsekin osallistua ohjelmaan omalla panoksellamme. Erityisen mieleenpainuva oli keskustelu, jonka lomassa meilta pyydettiin vinkkeja opiskelijatyon elavoittamiseen. Ideoimme mahdollisia tulevia raamattupiireja, evankeliointitempauksia yms. Lahetyskentan nuorisotyo on hyva pitaa mielessa koto-Suomessakin. Rohkaisen etenkin EO:ita kautta Suomen kantamaan rukouksessa ikatoverimme ja lahetyskohteiden nuorisotyon kaikkivaltiaan Jumalamme eteen.

Torstain kaytimme pitkalti palautumiseen. Lepailimme, otimme aurinkoa, lueskelimme ja urheilimme. Tai no, itse asiassa tytot lahinna istuivat.. Luulisi Sambesin reissun vasyttaneen istumalihakset, mutta mita viela! Anne ja Elina taisivat vastata paivan parhaasta suorituksesta. Tytot karvistelivat letitettavina, paikoillaan bambumatolla kyyhottaen reilut kuusi tuntia. Erasta kakkoslaadun (ei kuitenkaan Kakko’s) koomikkoa lainaten: Restecpa! Iltapaivalla saimme osallistua lahetysaseman nurkalla alfa&omega-kuoron harjoituksiin. Jos oli meno maaseudulla villia, niin oli taallakin. Rakkaan ystavamme, pastori Kaumban poika Kaumba Kaumba (Kaumboja tuntuu vilisevan kaikkialla!) johti kultakurkullaan saestaen ryhman sellaisiin suorituksiin, ettemme voineet muuta kuin pidella kasin alaleukaa kiinni ylemmassa toverissaan. Illalla vierailimme viela Arkkiloiden kotona. Jorma ja Satu valottivat tyonkuvaansa ja kertoivat muun muassa orpotyon ja seurakunnissa viriavien pikkuprojektien tulevaisuudennakymista. Kun vaakakupissa painavat valttamattoman avun antaminen ja oma-aloitteisuuteen ja -varaisuuteen rohkaisemisen, pahkailtavaa riittaa. Onneksi Herramme lupaa antaa viisautta sita pyytaville!

Miika K, poppoomme kesken Vaiski