<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hei kaikki blogimme lukijat!

Evankelisten opiskelijoiden Starttipäivillä Karkussa runsaat pari viikkoa sitten saittekin monet todeta, että olemme palanneet terveinä ja iloisina Suomeen. Kiitos ylös:) Starttiksilla pääsimme jo jakamaan aktiokuulumisia myös suullisesti.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan ja näkemään Sambian elämästä lisää, olet ehkä ajatellut itsekin hakea aktioon tai muuten vain utelias, tule toki jompaan kumpaan aktiostudioomme lauantaina 15.11. Maata Näkyvissä - festareille Turkuun! (Studiotietoa on tässä linkissä.)

Olemme myös jalkautuneet vähemmällä miehityksellä eri kaupunkien Evankelisten opiskelijoiden  (=EO)iltoihin. Osa esittelyistä on nyt syksyllä jo tästä illasta(!) lähtien.

Aktioaiheisia EO-iltoja syyskaudella (tarkemmin täältä) :

-ke 15.10 OULU

klo 18.30 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7

-ma 20.10. KOKKOLA

klo 19 Srk-keskuksen Montussa, Torikatu 41

-to 23.10. JOENSUU

klo 19 Noljakan kirkon takkahuoneessa, Noljakantie 81

-ti 28.10. ROVANIEMI

klo 18.30 Päiväkeskuksessa, Kairatie 23

-ti 2.12. SEINÄJOKI

klo 19 Kalevankatu 3:n 2. krs:ssa

Kevään ohjelmat varmistuvat myöhemmin. Esimerkiksi Helsinkiin aktioesittelyä on tässä vaiheessa kaavailtu maaliskuulle.

Siunausta syksyysi ja tervetuloa mukaan!

Toivottaa aktion puolesta

Essi

Ps. Kuva: Anne R.

Minuutti aikaa kirjoittaa, ku taa paikka menee kiinni ja netti sulkeutuu mutta nayttaa silta, etta miikapee myos tuossa vieressa kirjoittaa tanne! Mutta ihan pakko sanoa--oltiin ihan leijonakuningas leffassa paitsi ilman niita leijonia.. ONNEKSI! ku oltiin kavellen. Ihan mahtavaa ollu. Harmi, ku ei saa viela kuvia teillekki tanne niista elaimista mutta ehka viela! Kirahvit ja elefantit.. vau.

Kohta jo viimeiset hetket ja hyvastit. Tanne kylla sydan vahan jaa ja ikava tulee ainaki simaa ja munkkia (eli shimaa ja kanaa). MUTTA ONNEKSI, huomenna meilla on illallinen katettuna Lusakassa ja torstaina aamulla lahdemmekin taas kotia kohti mutta sita ennen viela muutamia juttuja.

Nyt taytyy menna. Taalla kaikki hyvin, toivottavasti siellaki. Me yritetaan pakata vahan lampoa mukaan ja ainaki rinkka on taynna tuhatjasata tarinaa. Naita runoili Silja-Kaisa

Aktiomatkan loppuun paasimme pienelle lomalle Sambian turistikeskukseen, Livingstoneen... Kavimme tanaan safarilla ja Victorian putouksilla ja molemmat oli aivan uskomattomia kokemuksia! :) Nahtiin vaikka ja mita aina seeprasta kotkaan ja norsusta kirahviin ku kaveltiin luonnonpuistossa oppaamme kanssa. Olipa siel sarvikuonokin seuranamme..

Victorian putoukset nakyivat jylhasti 110m korkuisena ja melkein pari kilometria leveana. Uittelimme jalkojamme vesipuroissa jotka virtasivat kohti putousta. Olipa luonto muovannut uima-altaankin poikien kayttoon ihan putouksen ylapaahan :)

Mitapa itsellani on mielessa nain aktiomatkan lopuilla? Afrikan punainen auringonlasku, lampo, iloiset seurakunnat ja monet polyt ja ilot. Ja tietenkin laheisia ikava Suomessa.. Rukouksin saa muistaa palumatkaamme ja kaikkia kohtaamiamme ihmisia. Herran vainiolla edelleen riittaa tyota... T. se oululainen

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen tutustuimme Lusakan Kanyaman lahioon, joka on sen verran hurja maineeltaan etta taksitkaan eivat suostu sinne ajamaan. Tarkoituksemme oli evankelioida Kanyaman kaduilla seka vierailla kolmessa kodissa siella. Niinpa suuntasimme aluksi City Markettiin tuliaisostoksille. Marketti osoittautuikin hieman erilaiseksi kuin lansimaiset kaimansa: paikka muistutti valtavaa kauppahallia jossa myytiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan valilta. Mieleen- ja hajuaistiin painuvin oli epailematta lihaosasto, jonka poydilla makasi elainten ruhoja seka kokonaisina etta kaikenkokoisiin ja -muotoisiin paloihin leikeltyna. Oli sorkkia, maksaa, kielia, aivoja yms ja karpaset surrasivat iloisesti lihavuorelta toiselle. Selvisimme kuitenkin hengissa ja puikkelehdimme elavan ravinnon osastolle jolta ostimme kolme henkitoreissaan kamppailevaa kanaparkaa. Nimenomaan elava kana on taalla arvostettu tuliainen vierailulle mentaessa. Siivista roikottamalla kannoimme linnut autoon, mutta pomppuilevan ajomatkan aikana kaksi kotkottajista siirtyi taivaan kotiin ilmeisesti vaaranlaisen kuljetuksen aikaisen huolenpidon johdosta (mista ensi kertaa kanaostoksilla oleva lansimainen kuluttaja voi kaikkea tietaa!!). Siispa haimme yhden kanan lisaa. Paikallinen John-oppaamme sanoi ettei kuolleita kanoja voi vieda tuliaisiksi mutta onneksi yksi perheista kuitenkin otti ne ja lupasi ne myos hyodyntaa. Ostosreissu oli sen verran vaikuttava etta kana poistuu ruokavaliostani.

Evankeliointi Kanyaman kaduilla oli iloinen ja innostava kokemus: lapsia keraantyi ymparillemme kuin sienia sateella ja he myos osallistuivat reippaasti laululeikkeihimme. Surullisen huonokuntoiselta vaikuttava Kanyama alkoi saada inhimillisia piirteita eika vaikuttanutkaan enaa niin pahalta. Lapset olivat iloisia ja tajusin etta kaikesta liasta ja sotkusta huolimatta heidan elamansa ei valttamatta ole sen onnellisempaa tai onnettomampaa kuin ns. hyvinvointipenskojen. Sambia naytti taas uudet kasvonsa! J

-Elina

Torstain kaytimme pitkalti palautumiseen. Lepailimme, otimme aurinkoa, lueskelimme ja urheilimme. Tai no, itse asiassa tytot lahinna istuivat.. Luulisi Sambesin reissun vasyttaneen istumalihakset, mutta mita viela! Anne ja Elina taisivat vastata paivan parhaasta suorituksesta. Tytot karvistelivat letitettavina, paikoillaan bambumatolla kyyhottaen reilut kuusi tuntia. Erasta kakkoslaadun (ei kuitenkaan Kakko’s) koomikkoa lainaten: Restecpa! Iltapaivalla saimme osallistua lahetysaseman nurkalla alfa&omega-kuoron harjoituksiin. Jos oli meno maaseudulla villia, niin oli taallakin. Rakkaan ystavamme, pastori Kaumban poika Kaumba Kaumba (Kaumboja tuntuu vilisevan kaikkialla!) johti kultakurkullaan saestaen ryhman sellaisiin suorituksiin, ettemme voineet muuta kuin pidella kasin alaleukaa kiinni ylemmassa toverissaan. Illalla vierailimme viela Arkkiloiden kotona. Jorma ja Satu valottivat tyonkuvaansa ja kertoivat muun muassa orpotyon ja seurakunnissa viriavien pikkuprojektien tulevaisuudennakymista. Kun vaakakupissa painavat valttamattoman avun antaminen ja oma-aloitteisuuteen ja -varaisuuteen rohkaisemisen, pahkailtavaa riittaa. Onneksi Herramme lupaa antaa viisautta sita pyytaville!

Miika K, poppoomme kesken Vaiski

Sambesilla. Saavutaan hiekkarantahiekalla vuorattua, taytta autoa ja perakarrya heittelevaa tieta (jolla autoja kulkee kuulemma keskimaarin kaksi kuukaudessa) kymmenia kilometreja syvalle puskaan, Angolan rajan tuntumaan. "No," lukee seuralaisemme Kaumba ajatukset, "we are not in the bushes, we are in the VILLAGES!"ja nauraa kanssamme sydamellisesti toteamukselle, joka sittemmin muodostuu kuolemattomaksi. Iloisenkirjavasti, mutta useinkin hyvin resuisesti puetut ihmiset tien varsilla vilkuttavat meille milloin heinikosta, milloin talojensa kulmilta, ja lapset juoksevat tielle seuraamaan auton loitontumista. 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aivan yllattaen joka kerta ollaan perilla. Auto kaartaa aukealle, jota reunustaa pari kolme savesta tehtya rakennusta, joista suurin on tavallisimmin kirkko. Ensimmaisena autosta noustessa tajuaa Laulun. Se on voimallinen ja riemukas ja lauletaan aina aanissa ja pallean taydelta. Jos laulu kuuluu aluksi kirkon viileydesta, se siirtyy pian ulos ja ymparoi rytmikkaasti keinahdellen auton. 

Usein mennaan heti pitamaan jumalanpalvelus. Talloin istumapaikka on jossain edessa kuoron ja soittajien lahella. Rytmi kutsuu taputtamaan tai keinumaan mukana. Lundaksi, joka on Sambesin alueen yleisin kieli, "Jumala" on "Zambi". Oli hauska ajatella, etta emme suinkaan olleet jossain "Jumalan selan takana", vaan Hanen maassaan, Zambiassa. Jumalanpalvelus tulkataan meille englanniksi. Kaumba on liturgi ja tulkki, Ville saarnaa seurakunnan kuunnellessa hiiskumatta. Koska messun rakenne on luterilaisen tuttu, tietaa yhtya oikeassa paikassa Isa meidan – rukoukseen ja uskontunnustukseen. Valilla loppu-aamenkin osuu samaan aikaan kuin paikallisten. Joskus saatetaan kastaa lapsia ja toisinaan ihmiset tulevat konfirmoitaviksi. Ne jotka eivat mahtuneet sisaan kurkistelevat ikkunoista. Kirkon ulkopuolella katellaan ringissa kaikki uudelleen lapi ja kuunnellaan taitavan kuoron viimeinen laulu.

Alkuilta rakentuu meidan lauluista, laululeikeista, draamoista ja lyhyista todistus- tai opetuspuheista. Myos tuli tavaksi yllyttaa (eika se ollut vaikeaa) allekirjoittanut hyppimaan afrogospelrytmeja joksikin ajaksi kerrallaan soolona kuoron ja bandin jammauksessa. Aivan ainutlaatuisen mahtava mahdollisuus! Esimerkki houkutteli muitakin tanssimaan eteen. Seurakunnissa on niin erilainen meininki.

Ihmisten kohtaaminen on itselleni tarkeaa, ja tuntui surulliselta jattaa monet jo hieman tutuiksi tulleet kasvot taakseen, heita luultavasti enaa ikina taalla nakematta. Auttamisen tarvetta olisi ollut yhdella jos toisella. Harva ongelmiaan kuitenkaan otti esille, vaan yleistunne oli kiitollisuus: kiitollisuus meista kavijoista, kiitollisuus Jumalan paivittaisesta huolenpidosta. Mutta viela se Tahtitaivas. Afrikan yotaivaasta ei liiku turhaan isoja puheita – pelkkien silmalasien avulla nakee anteliaan tiheaan loistavia tahtia lukuisan maaran, ja keskella erottuu komeana Linnunradan keskitahtien vaaleankaukainen usva. Maailman reunalla, mutta kuitenkin keskella, Jumalan kammenella. Kirjoitti Essi.

Nyt olen ollut niin puskassa, etta en ole elamani aikana ikina ollut. Saimme tehda ikimuistoisen reissun Sambesin alueen kyliin. Ajoimme reissulla yhteensa yli 2300 km, yovyimme afrikkalaisissa guesthouseissa ja teltoissa (osa nukkui myos maasturissa ja savimajassa) ja soimme joka paiva maissipuuroa ja kanaa. Joskus saimme myos bushmeatiksi kutsuttua lihaa...Emme oikein paasseet selville, etta minkalaisesta elaimesta sita bushmeatia saadaan, mutta hyvaa se oli.

Matkassa oli mukana Auvisen Ville, joka ajoi koko matkan. Hieno suoritus kuoppaisilla teilla, varsinkin kun perassa tuli kamoja kuskaava traileri. Toinen tarkea matkakumppanimme oli pastori Robert Kaumba, joka on ollut perustamassa niita seurakuntia, joissa vierailimme. Hanen tarinoitaan, laulujaan ja tarttuvaa nauruaan jaimme kaipaamaan, kun jatimme hanet viimeiseen kylaan.

Kylissa pidimme jumalanpalveluksia ja nuorteniltoja. Esitimme draamoja, lauluja ja pidimme puheita. Draamat menivat pimeina iltoina yleisoon kuin haka. Leikkilaulut olivat hieman oudompia yleisollemme. Mahtavaa oli seurata sambialaisten siskojen ja veljien jammailua jumiksissa ja eri tilanteissa. Musiikissa he paihittivat meidat 6-0. Sellaista meininkia en ole nahnyt missaan jumalanpalveluksessa, johon olen osallistunut. Ja niita soittimia...itse tehtyja rumpuja, bassoja ja kitaroita. Vau!!

Tasta reissusta riittaa kerrottavaa viela pitkaan. Saimme kokea monenlaisia kommeluksia mm. renkaiden puhkeamisia. Meidan pojilta kavi muuten napparasti renkaan vaihto..:) Dieselikin uhkasi yhdessa vaiheessa loppua, mutta siitakin selvittiin kunnialla. Traileri-parka ei enaa koskaan palaa entiselleen. Siita putosi osia ja tippui maalia. Se oli saalittava naky, kun palasimme Lusakaan.

Koko matkan ajan saimme kokea runsasta Jumalan varjelusta ja siunausta. Oli mielenkiintoista seurata, miten konkreettisesti Jumala pitaa huolen hulluistaan...Ja hienoa oli nahda miten maailman aaressa, puskien puskassa, Jumalan sana toimii ja leviaa.

Vasynyt mutta onnellinen Anne Hoo

Siunausta,

Anne ar

HALOO, kuuleeko muu maailma, taalla aktiolaiset Zambiasta!!! Perille on paasty ja kuten huomaatte--taalla ei ole edes kaikkia aakkosia kuten meilla mutta hyvin me parjataan! Kello on melko paljon, joten tama on vain tallainen tiedonanto, etta perille on paasty. Zambian pressa kuoli tanaan meidan kauppamatkan aikana ja liput laskettiin puolitankoon mutta paikalliset tuntuvat ottavan asian melko rauhallisesti. Allekirjoittanu allergikko soi vahingossa kalaa lentokoneessa mutta EI TUNTUNU MISSAAN eika tarvittu adrenaliinipiikkia! varjelusta siis on matkassa. Paikka on aivan loistava! Olen ihan hullaantunut ja innolla vaan odotan jo huomista. Nyt puikkelehdin Essin kans ohi kyykaarmeen ja purevan koiran kohti matalaa majaamme, joka on muuten aika luksus kuitenki. Ja ainiin!!..ei me olla nahty ku pari karpasta ja yks pieni sisilisko--sopii hyvin mulle! Kiitos ja kuulemiin, toivottaa Silja-Kaisa